Niinkuin kohoo tundra jäinen...

Niinkuin kohoo tundra jäinen... Kirjoittanut Eero Eerola

Niinkuin kohoo tundra jäinen

kohti taivon pieltä,

nousee kansa itsepäinen

pohjan puolen tieltä,

niinkuin puhuu tuuli tuima,

puree vilu, halla,

kasvaa kansan mieli huima

pohjantähden alla.

Karu tääll’ on taival käydä

muukalaisen miehen,

mutta ket’ ei pelko jäydä,

tottuu korven tiehen,

ken on kera kontioiden

lyönyt painin lujan,

ken on yli suurten soiden

tehnyt kotikujan,

ken on kuullut syksyn yössä

koskiemme pauhun,

taikka tarpoi talven työssä

yli kalman kauhun,

taikka päästen keskikesään

alle aurinkoisen,

vei jo linnunlaulupesään

ihmislapsen toisen,

hän se tuntee, hän se tietää,

mikä tääll’ on taika,

hän se kesät, talvet sietää,

olkoon mikä aika,

olkoon aika rauhan rakkaan,

taikka sodan soitto,

yksin miehen uskaliakkaan

täällä vain on voitto.

Tääll’ ei auta ruikutus,

ei valitus, ei parku,

eikä nöyrän kuiskutus,

ei väistymys, ei karku,

täällä täytyy täyttä miestä

olla joka ainon,

kantaa taiston tuimaa iestä,

kun lyö hetki vainon.

Tääll’ on kova kovaa vastaan

pakko aina panna,

helli liioin maa ei lastaan,

hevin leipää anna,

senpä vuoksi siunattu

tää olkoon kotitanner,

rakastettu, vaalittu

tää isäin mantu, manner.

Ken se hikihelmet kerran

Suomen korpeen puotti,

käskystä kuin taivon Herran

korpeensa hän luotti,

taikka kenpä tanterella

viljoin vuoti verta,

vastakin hän hurmehella

kastaa joka kerta

perimiään peltomaita,

rajaa rakkahinta,

eipä kukaan silloin saita,

kun on maansa hinta

ostettava, maksettava

vaikka hellin hengin,

uudellensa laskettava

sotaorhin kengin.

Niinpä velvoittaa ja vaatii

maa se poikiansa,

lait lujat sille laatii:

ole kaunis, kansa,

ole kansa sitkeä

ja kestävä ja sitkas,

aika pois on kitkeä

jo mieli karmas, vitkas.

Niinpä nouskoon, kasvakohon

voiman, tarmon mahti,

elpyköhön, varttukohon

kansanvallan vahti,

että kaikki kohti itää

yhtenä voi seistä,

lipun korkealla pitää,

vaikka tarvis peistä!

Lähde: Eerola, Eero 1930: Kuokka, miekka ja auringon armo: isänmaallisia runoja. Forssan kirjapaino o. y., Forssa.