Niinkuin merten myrskysäillä

Niinkuin merten myrskysäillä

Kirjoittanut Kasimir Leino

Laine toistaan tavoittaa,

Vuoroin vuoreks kuohahtaapi,

Vuoroin laaksoks lankeaa.

Niin mun mielein aallokossa

Riemut, murheet vaihtelee,

Suistuu milloin syksyn yöhön,

Milloin taivoon taistelee.

Laine suuri, lakkapäinen

Vaatii synkän syvänteen,

Valo kirkas keskipäivän

Luopi vahvan varjosteen.

Kun on toiveet tuiki suuret,

Suuri on myös pettymys –

Tyynny, taltu, myrskymieli,

Se on sentään – täytymys!

Heitä tultes turhat roihut,

Vaivu tuhkaan tunteines,

Pohjan viiman vilu henki

Jäätää sentään sydämmes.

Kätke lempes liiat liekit

Poves pohjaan syvimpään,

Sinne hautaan harmahimpaan,

Kunne toiveet kätketään.

Sitten haudan merkin lailla

Kertoo silmäs katsehet:

Tässä lepää lemmen leimut,

Nukkuu nuoret toivehet.

Siis jos mua säälit, impi,

Liiku hiljaa haudallani,

Ett’ei ottais tulta tunne,

Jonka uneen kerran sain!

Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.