Niinpä muinen minäkin

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Niinpä muinen minäkin.

Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio


Hiuteet kiitää taivahasta,
Ropsii ikkunoita;
En voi laata katsomasta
Leikissänsä noita.
Lapset tuolla kiitelevi
Hiudetanssin lailla.
Toinen toistaan tapailevi,
Kaikk’ on huolta vailla.
Niinpä muinen vilvakkaasti
Munkin kulki tieni,
Aika kului autuaasti,
Huolten taakk’ oli pieni.
Toisin tässä nyt on laita:
Huolten kanssa vaivun,
Riemun salpaa sankka aita
– Herra – tahtoos taivun!


Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.