Niistä kapitalismon häistä

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Niistä kapitalismon häistä.

Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio


Nyt laulua hellää laulellaan
Noista kapitalismon häistä:
On ihmislihaa ruokana,
On ihmisverta juomana
Ja morsiamen kaulassa
On helmet ihmispäistä.
Ja siellä laulut lauletaan
Vaan pyövelitten suilla –
Ja soittajilla rumpuna
On hornan liemikattila –
Ja teuraslaulua säestetään
Vaan miesten sääriluilla.
Ja juhlahetkein ratoksi
On näytelmäkin luotu
Ja vapauden veljekset
On vankiloista tuotu.
Ja immet nuoret, ihanat,
Mi tyrmissä kauvan kituivat:
Ne näyttämöllä vuottavat,
Kun ”pääsinpäiv’” on tullut.
Kun esirippu nostetaan,
Niin siell’ on hirttopuita.
On miehet köysi kaulassaan,
Kun immet nuoret raiskataan;
On takana teilatuita
Ja hirtettynä muita.
Ja kapitalismon vierahat
Nyt lyövät käsiänsä;
Niin hurmaavaista näytelmää
Ei nähneet eläissänsä.
Ja hurjan hullu riekuna
Nyt alkaa vierasjoukossa,
He särpii elonriemuja
Ja taivastaan he muistaa.
Ja orpolasten silmiä,
Juur’ äsken leikatuita,
On morsiusvaatteen helminä
Ja seppel immen suista.
Ja harsot verenvismasta
Tuon morsian-immen punottaa.
Ja irvistävät peikon suut,
Puna-purppuralla ommellut,
On silkki-manttelissaan.
Ja ”alttarilla” prelaatti
Nyt alkaa litaniian,
Ja rukoilee hän onneksi
Tuon nuoren, ”siveän piian” – –
Ja notkistuu jo hirsipuut
Ja vislaa miesten sääriluut,
Kun uudet uhrit kymmenin
Jo peitto päähän lyödään.
Ja Lusifeerus itsekin
Jo häissä itsens’ näyttää,
Ja hornan henget tuhansin
Nyt kaikki huoneet täyttää.
Ja alkaa hurja riekuna
Ja tuonen-koirain ulvonta;
Ne hirtettäväin tuskia
Nyt herkutellen juovat.
Ja herran pyhä prelaatti
Se ”hänen armostansa”
Nyt haastaa, vehreää sappea
Jo virtaa huuliltansa.
Hän saarnaa ”Jeesusrauhasta”,
Mi maailman päästi pahasta
Ja esivallat, herraudet
Soi suojaks sorretuille.
Hän saarnas köyhän kuolosta,
Kuin on se autuasta,
Kun esivaltaa palvellen,
Vaikka karkeaa palaa kastaen,
Saa käydä kohden taivasta
Ja siellä ”tasa-arvoisna”
Keruupein kanssa laulella
Valittuin pyhäin kanssa.”
Ja limaisia käärmeitä
Jo nähtiin kaikkialla.
Ne naisten vaatepäärmeinä
Hipuivat matamalla – – –
Ja taasen notkui hirsipuu
Ja vislas miesten sääriluu –
Ja armoa uhkui paimensuu
Ja tyyntä ”Jeesusrauhaa”.
Pää-perkele perityssä kruunussaan
Yksin voihkuvi purppura-vuoteellaan,
Kun verta ei juoda jaksa
Ja mädätä jo alkaa maksa.
”Olis voimia kestänyt hetken vaan,
Oisin syönyt mä satakin miljoonaa – – –”
Patriarkka se ristiä näyttää
Ja viimmeisen maljan täyttää.


Lähde: Paavo-Kallio, Esa 1910: Se verinen sunnuntai. Tampere.