Nimetön tunne
| Nimetön tunne. (1879) Kirjoittanut Elias Erkko |
- Poika uskalla ei muuta
- Tyttöjä kuin katsella.
- Eikö vain hän anna suuta?
- Vielä mitä! Pojalla
- Hilmassaan on tunne kumma,
- Jot’ on kauan kantanunna;
- Sen ei tiedä nimeä.
- Viimein senkin vaikuttaapi,
- Ettei hän katsettakaan
- Taida muita, tuijottaapi
- Aina Elli parkaa vaan,
- Rinnassaan tuo tunne kumma,
- Jot’ on kauan kantanunna,
- Jonk’ ei tiedä nimeä.
- Ellin seurass’ aina oisi
- Hän, ei muiden kenenkään;
- Häntä aina vaan, jos voisi,
- Katseleisi. Niinkuin nään,
- Rinnassaan on tunne kumma,
- Jot’ on kauan kantanunna,
- Jonk’ ei tiedä nimeä.
- Kerran onni häntä johti
- Ellin kanssa kävelyyn;
- Tyttöä nyt nähdä tohti,
- Käytti ajan silmäilyyn.
- Rinnassaan on tunne kumma,
- Jot’ on kauan kantanunna,
- Jonk’ ei tiedä nimeä.
- Onnea ain onnettomuus
- Seuraa, niinpä tässäkin:
- Elli kompastui ja ”ai!” huus – –
- Poika häneen tarttuikin.
- Häll’ on rinnassaan tuo kumma,
- Jot’ on kauan kantanunna,
- Jonk’ ei tiedä nimeä.
- Pojallen tää onnettomuus
- Osuikin vaan onneksi:
- Ellin, tuon jok’ äsken ”ai” huus,
- Syliinsä saa hetkeksi.
- Rinnassaan on tunne kumma,
- Jot’ on kauan kantanunna,
- Jonk’ ei tiedä nimeä.
- Silloin poika lausahtaapi:
- ”Elli, ma sua rakas – –”
- Nytpä tunne nimen saapi,
- Sanoi: ”sua rakastan”
- Rinnassaan on tunne kumma,
- Jot’ on kauan kantanunna,
- Senpä nimen tietää jo.
Lähde: Ilmiö 15.7.1881.