Nokkonen ja ruusu
| Nokkonen ja ruusu Kirjoittanut Carl Gustaf af Leopold |
| Suom. Paavo Cajander. |
- Nokkoselle poljetulle
- ruusu lausui oksaltaan:
- Kov’ on onni suotu sulle,
- sua aina kartetaan.
- Sinuhun ei silmää luoda,
- ken sun näkee, väistyy pois;
- hyväilyst’ ei sulle suoda,
- sillä kättä polttaa vois.
- Jokainen, jok’ astuu luokse,
- tuntein sinun tapojas,
- kohta luotas poijes juoksee,
- peljäten sun pistoas.
- Tähän vastas nokkonen:
- Luoja loi mun tuliseksi;
- koristusta minä en
- saanut vaaran peitteheksi.
- Mut sä petät, kaunoinen!
- Luotu muita narraamahan
- kaikkia sä viittailet
- sua riemuin poimimahan;
- piikkis piillät, hymyilet.
- Kyllä kerskaat, ett’ on sulla
- väri, loiste, joilla kiillät,
- mutta julmempi kuin mulla
- sull’ on miekka, jolla viillät.
Samlade skrifter II, 1815, suomeksi Luonnonkirjassa.
Lähde: Lausuntarunoja nuorelle väelle: lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. 1958. Neljäs painos. Toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen. Somistanut G. Paaer. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki.