Nukkuva Suomi
| Nukkuva Suomi Kirjoittanut Kaarlo Kramsu |
- Pilvet raskaat, uhkaavaiset Suomen taivaan tummentaa,
- Mutta Suomen miehet nukkuu unta vielä raskaampaa.
- Heräämättä vaaran tullen untans nauttivat he vaan
- Tantereilla, joita isät kostuttivat hurmeellaan.
- Monta vaivan, vainon päivää kansa tämä nähnyt on;
- Nytkö uinaillen se vaipuis taistelutta kuolohon?
- Nuorna vielä nurkumatta lähtisikö manalaan?
- Niinkuin vanhus ikäloppu sammuisiko nukkuissaan?
- Ei, niin kova kohtalomme tok’ei julma olla saa!
- Avosilmin kohdatkohon Suomen kansa kuolemaa.
- Jos ei väisty surman nuoli, sammuttakoon kärki sen
- Hengen valppaan, elonvoivan, uljaan, itsetietoisen.
- Tora, riita mielessänsä Suomen kansa uinailee,
- Unissansa oman rintans veriin hurja raatelee.
- Taistelevans luulee eestä elon, voiton loistavan,
- Vaikka nukkuin suljahtaapi suuhun synkän kuoleman.
- Pilvet raskaat, raudankarvat Suomen taivaan tummentaa.
- Ukon pilvet uhkaavaiset turmiota ennustaa.
- Nosta ukko raivoon ilmas, pane nuoles satamaan,
- Ehkä herää Suomen kansa kerran ennen kuoloaan!
Lähde: Kramsu, Kaarlo 1887: Runoelmia. Werner Söderström, Porvoo.