Nuorelle puulleni
Ulkoasu
Nuorelle puulleni. Kirjoittanut Immi Hellén |
- Sinut istutin, hentoinen, pieni puu,
- kevätpäivänä Suomen multiin.
- Minä heitän sun hellien
- maaemon huomaan
- kevätvehreitä kerkkiä,
- lehviä luomaan,
- minä heitän sun päivyen kultiin.
- Sulle haastelen, hentoinen, pieni puu:
- Oi, syvälle painaos, juuret!
- Juo voimia hetteistä
- maaemon armaan,
- niin jaksat sä jalosti
- varttua varmaan,
- kas, mulla on toiveet suuret.
- Minä toivon sun nousevan päivää päin,
- niin uljaana latvaasi kantain
- ja oksias laajalle
- levitellen,
- niin vienosti tuulessa
- humahdellen
- ja varjoa viivasta antain.
- Ja silloin sun latvaasi, uskon sen,
- kevätkäkönen istahtaisi.
- Se kultia kukkuisi
- Suomelle siellä,
- näin, näin minun puuni,
- mi pieni vielä,
- kotiseutua kaunistaisi.
- Ja jos syksyn myrskytkin myllertäis,
- et säikkyis, mun puuni, näitä.
- Sinun latvasi laulaisi
- laulua tummaa,
- se tarua kertoisi
- kaunista, kummaa.
- Minä uskon sun uhmaavan säitä.
- Olen itsekin vielä kuin nuori puu,
- sun laillasi kasvaa jos saisin!
- Joka vuosi me vartumme
- vaaksan verran.
- Päin päivyttä pyrkien
- minäkin kerran
- kotiseutua kaunistaisin.
1925.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.