Nuorelle tytölle (Franzén)

Nuorelle tytölle. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén

Kiedo, tyttö, keväänäs

seppeleitä tukkaan.

Pyri tanssiin, päästessäs:

pian pyrit hukkaan.

Pois jo ennen huomista

hiipii sulta sulo;

sinut työntää loistosta

toisen ruusun tulo.

Peilaile, kun piirteitäs

peili ylistääpi:

kerran suora ystäväs

unhotuksiin jääpi.

Lempivät kun kilvaten

pariis tahtoo päästä,

laula, tyttö, soittaen,

älä pilaa säästä.

Heti herraks ylentäy

mairesuu, nyt orja.

Lapsi itkee, kehto käy,

lepää soittos sorja.

Leiki runon unelmin,

rakastu sen kukkiin.

Leikiten nyt lempeenkin

kiinny niinkuin nukkiin.

Kohta povin kuihtuvin

heräät, rouvaks muuttuin,

heräät vaivaan, harmihin,

sulojasi puuttuin.

Hyymen pistää ruusuillaan.

Kuitenkin on kurjaa

ikäs olla tyttö vaan

herjattu ja nurja.

Kun on elos kukassaan,

riemuitse ja loista.

Et saa enää milloinkaan

vuottas viittätoista.

Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.