Nuoren maanmittarin mietteitä
| Nuoren maanmittarin mietteitä. (Kirjeestä ystävälle.) Kirjoittanut Kustaa Aadolf Jalkanen |
- Mitäpä minussa miestä
- Pojassa epäpäössä,
- Urohossa untelossa?
- Enpä liioin liikukkana,
- Pyrikkänä, pyyäkkänä
- Suurten seppien sijoille,
- Taitomiesten tanhuille.
- Mie vihellän viiakoissa,
- Kumahtelen kuusikoissa,
- Hoilottelen hongikoissa,
- Soitan suurilla selillä,
- Ulapoilla aukeoilla;
- Nousen kaikki vuoren huiput,
- Kaikki kukkulat kapuan,
- Siellä virteni viritän,
- Siellä laulan luikahutan.
- Veijo vanhin arvelevi,
- Emon tuoma tuumoavi:
- »Mitä tuostakin tulevi
- Pojasta epäpäöstä,
- Urohosta untelosta?
- Suurta tuosta toivottihin
- Varattihin, varrottihin
- Suuren kaimansa sukuista:
- Toki vankka vallesmanni
- Tahi rehtevä rovasti;
- Vaan meni mitättömäksi,
- Väheni vähäpäöksi,
- Joka suon on sorkkijaksi,
- Joka viian viiltäjäksi,
- Kankahan kapuajaksi.
- Tehtihin tulitereä,
- Surahti sihistimeksi».
- Miten tuohon vastoaisin,
- Poika parka puolustaisin
- Oman veijon väittehesen,
- Emon kannon kantehesen?
- Tosi on että toisinansa
- Pakko päivien perästä,
- Päästyäni pintehistä,
- Kahlehista kirvottua
- Laulelen joka aholla,
- Soittelen joka salolla,
- Kajahutan kankahalla;
- Vaan ei tuosta vielä voine
- Epäillä epäpäöksi,
- Soimata sihistimeksi.
- Sen kuin kuljen kunnahia,
- Samoan salon sisässä,
- Sen kuljen omia maita,
- Joita entiset isämme
- Varsin vaivoin viljelivät,
- Viljelivät, varjelivat
- Kansan kasvavan varaksi,
- Turvaksi tulevan polven.
- Sen kuin huuan huiahutan,
- Samat vaarat vastaavat,
- Samat kankahat kajaavat
- Joilla ennen aikoinansa
- Kaikui miesten miekan kalske,
- Hirnunta sotahevosten.
- Sen kuin vuorilla vilistän,
- Kapuelen kallioilla,
- Silmä uusia näkevi,
- Toisia tavoittelevi,
- Saloja sinertäviä,
- Kummukoita kaukaisia,
- Selkä siintävä välissä,
- Lammen kaista kainalossa.
- Silloin paisuvi poveni,
- Nuori rinta riemahtavi,
- Syän se sykähtelevi,
- Suonet ne tykähtelevi,
- Mieli herkkä heilahtavi
- Sorjan Suomemme sulosta,
- Lumosta kotoisen luonnon.
- Jos tuosta jokin tulisi
- Lemmestä oman emomme
- Toimi toinen ja taempi
- Maamme armahan avuksi,
- Hyväksi hyväisen äidin,
- Ylen mä iloinen oisin
- Iloinen ja onnellinen.
Kustaa Aadolf Jalkanen.
* 1873. † 1896.
Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. V. 1897. Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainon osakeyhtiö, Helsinki.