Nuori kotka
Ulkoasu
Nuori kotka. Kirjoittanut Emil Lindahl |
- Kun kuulakkuuttaan värisevä auer vajottaa,
- kun vastus pakenee pois sairaan siivenlyönnin alta,
- vaikk’ alkulennon lupaus niin tuntui ihanalta,
- ett’ unhoittuivat pesä, emo, unhoon joutui maa,
- niin mitä tuntee silloin nuori kotkan poikanen?
- Päämäärä: kirkas korkeus ja laajat näköalat,
- yökausin pitkin unelmoidut avaruuden salat,
- ne kaipaavasta sielustaanko kuolettaa vois ken.
- Ei, ei! Vain rupisammakko maan mutarapakkoon
- voi tyytyä, ei esikoinen ilman kuninkaan,
- mi syntyessään määrättiin jo lentoon korkeaan, –
- se ei voi iäks alistua samaan kohtaloon.
- Vaan pesän suulla suuren kaihon virttä joikuen
- se ammuttua siipeänsä sukii, siks kun kestää
- taas ylvään koekaarron, silloin nousemasta estää
- ei nuorta kotkaa voi, se vaikk’ ois lento viimeinen.
Lähde: Lindahl, Emil 1937: Nouse, aurinko. Sos.-dem. työläisnuorisoliitto, Helsinki.