Nuorille

Nuorille. Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio

Kaiju kantelosein, herätä tuli rinnoissa nuorten,

Jotka nyt arkana miettii, missä se oikea polku!

Joukkohon meidän ei kuulu ja vastahan ei ole siltä;

Vaaroja ei kokeneet, eläneet kera ehtosan äidin,

Huolet mi kantanut on valitusta ja itkua välttäin.

Piilojen saastaisuutta he viatonna tuskinpa tuntee;

Siksi elon sive, miehuus, kuntokin halvaksi näyttää.

Laittaos Herra sä niin kuni vaativi nuorien tunto!

Ei sima maistua voi he kun tuntenut ei ole siimaa. –

Taivuta niskasi siis, ijes Herran on huokea kantaa,

Taakka se köykänen on, jota Luoja olallesi nostaa.

Vaivoja huojentain kule köyhien, orpojen luona!

Pois huvitus luvaton jos on yksikin kärsivä raukka,

Jonk’ kova kohtalo vie vilun, tautien näljänkin tietä!

Noita sa auttaen hoivaa, siinä se oikea polku!

Siitä sä seppelehen helohelmiä hehkuvan voitat.

Kaiju kantelosein, herätä tuli rinnoissa nuorten!

Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.