Nuorison pirtissä
Ulkoasu
Nuorison pirtissä. (Erästä nuorison taloa vihittäessä). Kirjoittanut Mikko Uotinen |
- Läikkyy talven valkolaineet
- kalpeana puu ja maa,
- talvettaren valko vaippa
- pohjan maita varjostaa.
- Hukkui kesän hellyys meiltä
- kaatui kukka, kuihtui puu,
- talven syli kylmä, kolkko
- kyyneleisnä avautuu.
- Tuntuu sentään kevät tunne
- silmä loistaa, tulta saa,
- mikä talven syleilyssä
- kevät kieltä julistaa?
- Ilon oraan mieli nostaa
- syttyy onnen loimu nyt,
- elon tuska, murhe, vaiva
- hetkeksi on häipynyt.
- Ajan synkkä kyynel soitto
- elon retket, vaikerrus,
- hetkeks haipuu, rintoihimme
- astuu kevään kirkkaus.
- Miksi riemun raitis tuoksu
- miksi kevät katse tää,
- miksi päivän lasten lailla
- käymme kohti elämää?
- Miksi, siksi että työstä
- heelmä kaunis noussut on,
- koti, pirtti, köyhäin pirtti
- nyt on valmis, verraton.
- Koti, koti köyhän kansan
- suoja köyhäin aattehen,
- paja sammon soreamman
- lämmön liesi ihmisten.
- Suoja elon uuden valon
- seisoo, niinkuin sorja puu,
- kohti taivon sini kantta
- kaunihina kohoutuu.
- Läikkyy ilon kevätlaine
- osa itsestämme tää,
- sydän toimiamme valvoi
- sydän keskelle tään jää.
- Heikot voimat liittyi, karttui
- eespäin, vaikka hiljalleen,
- pirtti nousi, into kasvoi,
- toive syttyi uudelleen.
- Luonto tuki ihmiskättä,
- voimaa antoi ihanteet,
- aina korvissamme kaikui
- toivon suuret säveleet.
- Koti, tehty sydän työllä
- valmihina seisoo nyt,
- siksi meille kevään tunne
- talvihin on syttynyt.
- Ollos pirtti, päivän pirtti
- suoja suuren aattehen,
- onnetarten riemuparvet
- suokoon onnen paistehen.
- Ollos pirtti onnen, toivon,
- koti aatteen kaunihin,
- ollos kehto sorrettujen
- liesi kevään kukkivin.
- Soikoon aina orren alla
- elon virsi verraton,
- soikoon veljessävel täällä,
- eespäin, käsky loputon.
- Rakkaus on lipussamme
- taistelussa liehunut
- rakkauden käskystähän
- talo tää on kohonnut.
- Kutsukaamme pirttihimme
- käskijäksi rakkaus,
- luokoon pirttiin kevät hengen
- olkohon sen valkeus.
- Luokoon tunteen toveruuden
- että veli veljyt ois,
- että sisko aina siskoon
- siskon tunteet luottaa vois.
- Yhdenvertaisuuutta täällä
- joka sävel soittakoon,
- ettei veljesvihan routa
- kevättä veis kalmistoon.
- Olkoon elon suurta voimaa
- pirtissämme aina vain,
- olkoon katse aina kirkas
- pirtin tämän asujain.
- Kansa, katso kotiasi
- kaunis on se kallehin,
- kulje pirttiin kotituntein
- tarkoituksin puhtahin.
- Kun on sulia rinta kylmä
- silmä syttää kyyneleet
- tullos silloin tänne veljyt,
- lohdun saat sä säveleet.
- Lemmi aina kallehintas
- uhraa työsi eestä sen,
- kiitoksella uusi aika
- muistaa sua kaihoten.
- Valko pirtti, elon pirtti,
- terve, terve tuhansin,
- kylvä suuri kevät kylvös,
- ilon siemen kyyneliin.
- Kylvä, kylvä, kutsu luokses
- eloa kurjat, kärsivät,
- tuskan lapset, murhe mielet,
- jotka syksyyn nääntyvät.
- Kutsu heitä, valko siemen
- heihin koita istuttaa,
- yhteistyöhön, veljestyöhön,
- kaikki heikot innostaa.
- Kaunihiksi kansa nosta
- että hyötyis siitä maa,
- että huomen sulon sorja,
- kohta pohjan kukittaa.
- Kaunis on se aate joka,
- astuu tähän asumaan,
- muistakaa, et uhrausta
- käy se meiltä vaatimaan.
- Työhön tässä uhrauksen
- kaikki, kaikki annetaan,
- kerran, se on sentään varma,
- kevät suuri voitetaan.
Lähde: Uotinen, Mikko 1907: Kevätvirroilta: runoja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.