Nuoruuden aijan muistutos

Nuoruuden aijan muistutos. Kirjoittanut Antti Puhakka

Ihminen on kuin kukkainen

Täällä juur vähän aikaa,

Vaan siitten aivan köykäinen

Kuin kuolo maahan kaataa.

Hään hyppelee ja naurelee

Kuin lehti puussa kiikkuu,

Ei vähäistäkään arvele

Ett sielu ruummiss’ riippuu.

Nuoruden aika iloinen

Se monta ijät’ pettää,

Kuin ompi liika riemunen

Tuomijon päällens vetää.

Jo monta täällä ajassa

Joutuvi pahaan ansaan,

Kuka ties ijäisyyessä

Helvetin alhon kansaan.

Katsokam ruohoi kukkaisii

Kmnka he kauniist’ kasvaa,

Kuin niillen myrsky tulepi

Kaikki ne maahan kaataa.

Niinpä on heikko ihminen

Kuin kukka kedon päällä,

Ja kuolo aina vuorelleen

Noutapi meitä täältä.

Muistakam aijan kalleutta

Nuoruuden ilon alla,

Ett’ Herra löytäis valmisna

Hetkellä viimmeisellä.

Antti Puhakka.

Lähde: Maamiehen Ystävä 8.6.1850.