Nuoruuden aijan muistutos

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nuoruuden aijan muistutos.

Kirjoittanut Antti Puhakka


Ihminen on kuin kukkainen
Täällä juur vähän aikaa,
Vaan siitten aivan köykäinen
Kuin kuolo maahan kaataa.
Hään hyppelee ja naurelee
Kuin lehti puussa kiikkuu,
Ei vähäistäkään arvele
Ett sielu ruummiss’ riippuu.
Nuoruden aika iloinen
Se monta ijät’ pettää,
Kuin ompi liika riemunen
Tuomijon päällens vetää.
Jo monta täällä ajassa
Joutuvi pahaan ansaan,
Kuka ties ijäisyyessä
Helvetin alhon kansaan.
Katsokam ruohoi kukkaisii
Kmnka he kauniist’ kasvaa,
Kuin niillen myrsky tulepi
Kaikki ne maahan kaataa.
Niinpä on heikko ihminen
Kuin kukka kedon päällä,
Ja kuolo aina vuorelleen
Noutapi meitä täältä.
Muistakam aijan kalleutta
Nuoruuden ilon alla,
Ett’ Herra löytäis valmisna
Hetkellä viimmeisellä.

Antti Puhakka.


Lähde: Maamiehen Ystävä 8.6.1850.