Nuoruuden syntymäkehto

Nuoruuden syntymäkehto Kirjoittanut Jalmari Virtanen

Syksy!...

Syksykö ois Lokakuussa?!

Muumiot nuoruutta syksyksi soimaa!

On Lokakuussamme kukkeaa voimaa

Enemmän kuin ajankohdassa muussa,

      Uudestisyntymis-aikaa,

      Luomisen valtavaa taikaa.

Nähkääs!

Tuolla on tuliset rinnat...

Niistä ne laulujen lainehet alkaa.

Tuhannet tahdissa nostavat jalkaa,

Muistissa nuorilla nuottien pinnat.

      Kohisee sävelten kosket,

      Hehkuvat nuorison posket.

Nuoruus!

Täällä sun syntysi kehto,

Täällä on kukkia kukkurapöydät.

Täältä sä täytelään onnesi löydät:

Täällä on työilon vihreä lehto,

      Värien viehkeys loistaa,

      Riemua säveleet toistaa.

On tosi:

Syksyksi keväämme saava

On niille, ken toivovat talvea, hallaa;

Lokakuu maahan ne lehtinä tallaa,

Paasihin murskaa kuohuva aava,

      Hautausmarssi vain kajaa

      Heille, ken menneellä ajaa.

Nuoruus

Ja Lokakuu loi isänmaamme,

Luo yhä kukkia, lauluja, voimaa.

Aivan kuin kantele, riemusta soi maa.

Lokakuun voitoista nauttia saamme

      Taisteluin hankkimistamme,

      Seuraten johtajiamme.

1935

Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.