Nuoruus (Uotinen)
Ulkoasu
Nuoruus. Kirjoittanut Mikko Uotinen |
- Voi näitä kaavoja, kahleita,
- voi kun on ahdasta täällä,
- ympäri esteitä, aitoja,
- sumuja pääni on päällä.
- On kuin kulkisi kopissa,
- pääse ei tuonne, ei tänne,
- voi teitä ihmiset, kurjaa on
- tämä kääpiö elämänne.
- Oi jos voisin sen musertaa,
- pirstoa, paloiksi piirtää,
- oi jos laaksojen elämän
- harjanteille vois siirtää.
- Poistaa ilkeän hämärän
- valkeusloimuja nostaa,
- voi jos voisipa elämän
- tällä apina ajalla ostaa.
- Niin kaikki, kaikki mä antaisin
- kun elää sais edes kerta,
- sais kerran ihmisnä purjehtaa
- elon vapaata valtamerta.
- Ja vaikka se tiiman kestäisi vaan
- ja palkaksi haudan se saisi,
- niin olishan kerran ees elänyt
- ja tyynenä uinahtaisi.
- Niin lentää, lentää mä tahtoisin,
- en laaksoissa lapsena maata,
- minä tahtoisin etsiä, vallottaa,
- en rampana rauveta saata.
- Minä tahtoisin lentää ja liehehtää
- ja nuoruutta nuorille näyttää,
- minä tahtoisin päivähän pyrkiä,
- ja päivän voimia käyttää.
- Yks’ työ yli kaiken velvoittaa:
- alas kaavat ja kahlehet murran,
- niin teissä on aikani turmio,
- saa teistä vaan kansani surra.
- Ja kipinä, teidät mi hävittäis,
- ilokipinä oisi se varmaan,
- se saisi mun kansani suureksi,
- tämän kansani kallihin armaan.
- En voi, mun voimani heikot lie,
- mut’ nuoruus kutsuvi sentään,
- minä huudan herätys huutoa
- mi nuorien syömmehen lentää:
- Ylös nuoret, elämän keväiset,
- ylös tunteiden toimiva kansa,
- alas lyömme me kaavat ja kahlehet nää,
- kunnes uinuvat haudassansa.
- Me nuoretko mykkinä seisomme
- kun kaunis jo kaatuvi meiltä,
- ei, tuhat kertaa ei, sitä emme me voi,
- emme väistyä päivien teiltä.
- Ylös nuoret, elämän keväiset,
- mikä vois olla kevättä vastaan,
- nyt nuoruus kutsuu ja kuohuttaa
- ja suojaapi valkeus lastaan.
Lähde: Uotinen, Mikko 1907: Kevätvirroilta: runoja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.