Nuppulinna

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nuppulinna
Kaksi maalaiskuvaa, piirtänyt Eino Leino
Kirjoittanut Eino Leino


1 Idän alta[muokkaa]

Idän alta ukkospilvi
  uhkasi kuin lonka,
jonk’ on päällä päivän lapset,
  alla tuulen vonka,
tuulen, joka tuntureilta
  tullen liikkuu hiljaa,
vieden kesän kauniin kasvut,
  koskein korven viljaa.
Idän alta irjut nousi,
  kautta kaiken yömme
samat rastit rakennamme
  pilkoin piilu vyömme,
nousee kerran korven kosto,
  hengeltänsä vapaa,
jonk’ ei tarvis tajuta
  maan mieltä, taivaan tapaa.
Elämässä ensikerran
  Hälle sijan suon ma,
koska luomislauluaan
  ma laulan sekä luon ma,
veisi vuoren vinkalohon
  viitehen jo tieni,
ellei pino eessä ois,
  sen pilkkoja niin pieni.

2 Sarkatakki[muokkaa]

Synnyin alla päiväntähden.
  täyden niinkuin kesä,
missä joka linnullakin
  lienee linnunpesä,
harhaelen kallioita
  nyt ma vuoren karun
lailla muinaismuiston synkän
  taikka mierontarun.
Mitä tehnyt lien, en tiedä.
  Kärsinen kai syytäin,
vaikka myönyt en ma vielä
  ensilemmen lyytäin,
kärsin, onnun, nilkutan
  kuin nilkka, polvi Pollen,
vaikka jaksa jalkoa
  en enää vaiti ollen.
Luulin ennen kuuluneeni
  rotuun roudan, petun,
kuulin sitten kuuluvani
  heimoon kesäketun,
ketetään ja petetään
  vain Suomen suuren mieltä,
niinkuin täällä pilpatellaan
  pienen Suomen kieltä.
Ei se koidu kunniaksi
  kansakunnan suurten,
että he ei taida kieltä
  isäin ikijuurten,
eikä ole aina rääsyt
  rengin uusin kuosi,
vaan on herra, ken sen eestä
  enin verta vuosi.
Kuulukohon kunnialla
  siksi maine maamme,
että kodin korkeamman
  toisen kerran saamme.
Maamies, astu aurallesi,
  sotamies, käy miekkaan,
muuten vuotaa kansan hien
  ja hurmeen huolet hiekkaan.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.