Nuppulinna

Nuppulinna Kaksi maalaiskuvaa, piirtänyt Eino Leino Kirjoittanut Eino Leino

1 Idän alta

Idän alta ukkospilvi

  uhkasi kuin lonka,

jonk’ on päällä päivän lapset,

  alla tuulen vonka,

tuulen, joka tuntureilta

  tullen liikkuu hiljaa,

vieden kesän kauniin kasvut,

  koskein korven viljaa.

Idän alta irjut nousi,

  kautta kaiken yömme

samat rastit rakennamme

  pilkoin piilu vyömme,

nousee kerran korven kosto,

  hengeltänsä vapaa,

jonk’ ei tarvis tajuta

  maan mieltä, taivaan tapaa.

Elämässä ensikerran

  Hälle sijan suon ma,

koska luomislauluaan

  ma laulan sekä luon ma,

veisi vuoren vinkalohon

  viitehen jo tieni,

ellei pino eessä ois,

  sen pilkkoja niin pieni.

2 Sarkatakki

Synnyin alla päiväntähden.

  täyden niinkuin kesä,

missä joka linnullakin

  lienee linnunpesä,

harhaelen kallioita

  nyt ma vuoren karun

lailla muinaismuiston synkän

  taikka mierontarun.

Mitä tehnyt lien, en tiedä.

  Kärsinen kai syytäin,

vaikka myönyt en ma vielä

  ensilemmen lyytäin,

kärsin, onnun, nilkutan

  kuin nilkka, polvi Pollen,

vaikka jaksa jalkoa

  en enää vaiti ollen.

Luulin ennen kuuluneeni

  rotuun roudan, petun,

kuulin sitten kuuluvani

  heimoon kesäketun,

ketetään ja petetään

  vain Suomen suuren mieltä,

niinkuin täällä pilpatellaan

  pienen Suomen kieltä.

Ei se koidu kunniaksi

  kansakunnan suurten,

että he ei taida kieltä

  isäin ikijuurten,

eikä ole aina rääsyt

  rengin uusin kuosi,

vaan on herra, ken sen eestä

  enin verta vuosi.

Kuulukohon kunnialla

  siksi maine maamme,

että kodin korkeamman

  toisen kerran saamme.

Maamies, astu aurallesi,

  sotamies, käy miekkaan,

muuten vuotaa kansan hien

  ja hurmeen huolet hiekkaan.

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.