Nymfi soittaa

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nymfi soittaa.

Kirjoittanut Katri Vala


Nymfeistä huimin, hirvijalkainen,
valkea ja raikas kuin nuori, hoikka puu,
hiukset liekkikukkana yllä kasvojen
Panin huilun varastaa ja vanhus raivostuu.
Hei, nauraen lävitse metsien
nyt nymfi huilun vie,
ja jäljessä ähkien, etsien
käy vanhan Panin tie.
»Älä juokse, Pan»,
huutaa nymfi,
»sinulle nauretaan!»
Ken tuulen voisi tavoittaa,
ken hirvijalkaisen?
Pää tulinen kaukana leimuaa,
ja Pan on hikinen.
»Mitäs, jätän sen
vanhan huilun
ja hiukan lepäilen.»
Nukahtaa alle laakeripuun
Pan muistain nuoruuttaan,
ja hellästi hopeoi lyhty kuun
hänen pientä kaljuaan.
Ihmiset pimeän laakson tuskastaan
heräävät hopeaisen huilun lauluhun
nuoreen, tulenihanaan, kun nymfi yllä maan
vuorella soittaa säkenöivään aamuhun.


Lähde: Vala, Katri 1930: Maan laiturilla: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.