Nyt hulmu, sinivalkoinen!

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nyt hulmu, sinivalkoinen!

Kirjoittanut Eero Eerola


Nyt hulmu, sinivalkoinen,
lyö, ristilippu, lyö!
Jo tuntee sinut Europa,
jo valkes Pohjan yö,
nyt vaarat, metsät humajaa
ja koskein kohu soi:
maa itsenäinen, Suomen maa,
ja kansa vapaa, oi!
Jo katkes vieraat kahlehet,
ja tuhatvuotten ies
on hervonnut, on lauennut,
nyt itse rastit ties.
Kun muinen rautakinnastas
sa Europassa löit,
teit toisen vuoks sen käskystä,
vaikk’ omaa leipää söit.
Ja toinen niitti kunnian
ja valtaan kohos kait,
mut sinä kotikonnullas
ain yksin kestää sait,
ja sadat kerrat poroksi
sun kyläs poltettiin,
kun laumat inhat idänmaan
ne vyöryi yli niin.
Mut katso: korpikätköistään
taas kansa uusi nous’,
taas perkas pellon hurmeisen,
taas välkkyi kirkas jous’,
ja korpi lauloi lauluaan
ja vastas vuorten vyö,
ja Suomi suurtui suuremmaks’,
sen nosti kansan työ.
Sen nosti työ ja usko tää:
ei koskaan kaadu se,
min mahti maasta kimpoaa
kirkkaille taivaille,
mi luottaa Ukon voimahan
ja taikaan jumalain,
mi uskoo varmaan voittohon
ain valtain valkeain.
Näin Suomi nous, näin Suomi pääs
jo joukkoon kansojen,
lyö vapaana nyt hulmahtain
jo sinivalkoinen.
Ja jokainen nyt Suomen mies
sen tuntee sielussaan:
tään alkoi vapaan Suomen työn
jo isät aikanaan.
Tää meidän työt’ ei yksinään,
mut heelmän saimme me,
me kuulemme kuin velvoittaa
tuo ääni isäimme;
Jos vaiheet mitkä tulkootkin,
tää muista, Suomen mies,
kalleinta täällä maailmass’
on vapaa kotilies!


Lähde: Eerola, Eero 1930: Kuokka, miekka ja auringon armo: isänmaallisia runoja. Forssan kirjapaino o. y., Forssa.