Nyt ja Ennen

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nyt ja Ennen.
C. A. Gottlundin ”Uusia lauluja”, präntätty 1845.
Kirjoittanut Carl Axel Gottlund


Ah! entinen aikani,
Nykyinen mieleni!
Sananlasku.

Ennen eli jokainen kun asian oli laita;
Nyt on kukin kelvotoin, ja itara ja saita.
(hyryä lisäksi).
Ennen piti meijän miehet kunniansa suurin;
Nyt on rahat rakkaammat, ja kallihimmat juurin.
Ennen oli miehen sana lujempi kuin rauta;
Nyt on lupa luikkia, ja valat tuskin auttaa.
Ennen miehet hikoilivat työssä kaiket päivät;
Nyt niin viina viivyttää ja juoksuttaa nuo räivät.
Ennen joivat jonkun kerran ystävinsä kanssa;
Nyt niin juopi joka miesi yksin kotonansa.
Ennen löytyi aitoissamme pellavaa ja liinaa;
Nyt ei löyvyk talossa – kuin velkoa ja viinaa.
Ennen löytyi huoneessamme tarpeheita aina;
Nyt jos mitä tarvitaan, niin täytyy kohta lainaa.
Ennen sovun aviossa, toverit ne toivat;
Nyt ne toruu toisinaan, ja tappeloo kuin koirat.
Ennen seurais akka aina ukkoansa myötä;
Nyt hän vieraan vuotehella viettelöökin yötä.
Ennen oli Neijot nöyrät, tyynneet tytöt vainoot;
Nyt on likat ilkiät, ja ylpiät on vaimot.
Ennen kärsi poika kerran tyttöänsä luokse;
Nyt hän muihin muksihinkin yö-jalassa juoksee.
Ennen antoi piika tuskin sulhaiselleen suuta;
Nyt hän muillen muikkarillen antaa vielä muutaik.
Ennen lapset kasvatettiin kurihissa Herran;
Nyt niin kurittaa he vanhemmansa monen kerran.
Ennen oli Pappi paras ystävä ja tuttu;
Nyt on sillä laissa joka miehen kanssa juttu.
Ennen laulo Lukkar’ ite kirkossa ja häissä;
Nyt hän toisia laulattaa, ja ite ompi päissään.
Ennen tutki Tuomar’ aina mikä oli totta;
Nyt hän ensin taskun pohjat tarkoin kaikilt’ ottaa.
Ennen oli Lautamieskin laissa hyvin norkko;
Nyt hän istuu pöyvän peässä kontallaan ja torkkuu.
Ennen Vouti tilin teki veroista ja muusta;
Nyt hän heitteä rästiksi, ja pankkoo kustaik kuusta.
Nimismiesi ennenkin hän toimeessansa suitti;
Nyt ei vielä vuuen peästä hänestä on kuitti.
Ennen Mittar’ puikon pisti juuri rajan selkään;
Nyt hän rajat rakenteloo tikkujensa jälleen.
Ennen oli Kauppamiehet rehelliset vielä;
Nyt ei muuta luonnistu kuin kielletyllä tiellä.
Ennen oli Sotamiehet tappelussa tuimat;
Nyt hyö pauhaa pavossaan, ja juovat niin kuin huimat.
Vihamiesi ennen oli virassansa nöyrä;
Nyt on jalka jäykkä jo, ja selkä-ranko köyrä.
Mitenkäs siitt’ minä olin? Elin niinkuin Herra;
Nyt on kaikki kavonna, voan – laulan vielä kerran:
Joka kiitteä vanhoja, hään nykyjähän moittii:
Ajat oli kiistallaan, voan – vanhatpa ne voitti.


Lähde: Työmies 18.1.1902.