Nyt rannikolla...

Nyt rannikolla... Kirjoittanut Oskar Uotila

Nyt rannikolla riemu on

Ja häiden vietto verraton:

Tuon poutaperhon kirjavan

On ruusunkukka morsian.

Pien’ ampiainen kutsut vie;

Ken unhoituksiin jäänyt lie?

Hän kutsui niemen perhot, puut

Ja kukat, kainot, sulosuut.

Vain soittokuntaa kaivattiin –

Siks mettisparvi mainittiin –

Se saapui laskuss’ auringon,

Pyys palkaks mesisuutelon.

Jo alkaa soittokunnan työ,

Ja lahden laineet tahdin lyö;

Vaan valon antaa illan kuu,

Ja lämmön viuhkoo tuulen suu.

Hääjoukko häälyy, hehkuilee

Ja tunteitansa tuoksuilee;

Yörastas yhtyy riemuihin

Ja joikuu juhlasävelin.

Mut ruoko yksin nyökkimään

On jäänyt äyrään vieremään;

Se aatkeloivi allapäin –

Miks lienee lieto nurppa näin?

Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.