Oarre

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oarre

Kirjoittanut Antti Räty


Muuan ukko makasi
Kuolinvuoteellansa;
Lapset luokseen manaisi,
Puhuin kuoleessansa:
”Pellostamme tavatten
”Oarteen, sanken suuren;
”Jos sen ylös kaivatten,
– ”Outten rikkaat juurin.
Enempeä ei sanonut,
Sillä puheet puuttui;
Eäni oli vajonut,
Ja hän mullaks’ muuttui.
Tuskin oli hauassa
Heijän vanha isä,
Kuin jo lapset, paijassa,
Penkoivatten hi’essä.
Päivät, yöt, nyt kaiveltiin
Koko pellon moata;
Paikat kaikki raivettiin,
Voan ei soatu oartta.
Lapset oli surussa,
Sanoit: ”isä petti” –
Kaivoit, vieläik, toivossa:
– ”Meillen tyhjän jätti!” –
”Niinpä Isään vainaamme
”Emmö soatak luottaa –
”Turhaan meni vaivamme,
”Kaivettiin jo suotta.
Voan – jo toisa suvena,
Näkivät he kumman;
Pelto kasvoi tuhona,
– Saivat aika summan.
Tästä vasta näkivät,
Jotta oli totta;
Tätäik aina tekivät,
Saivat rikkuutta.

A[ntti]. Räty.


Lähde: Suomi 5.6.1847.