Odottaessa

Odottaessa. Kirjoittanut anonyymi

Rauhaton on joka rinta,

tuskaisena sydän lyö. –

Kaikkein, kaikkein kallehinta

peittää vielä synkkä yö.

Mont’ on ollut tuskan yötä,

Kansallemme katkeraa. –

Mont’ on tehty täällä työtä,

vaan ei työtä jalompaa!

”Alas vääryys, alas sorto,

valtaan omat lakimme!” –

Niin ne päätti. – Mutta onko

valta meidän miestemme?

Huuto kuuluu kaikkialla:

”Pyyntöön Suomen suostukaa!

Kempä tahtois orja olla? –

Hirmuvalta poistakaa!”

Kuluu hetki, kuluu toinen,

yöhyt yhä vallitsee.

Tuikkii tähti, tuikki toinen,

taaskin kaikki himmenee...

Mutta taivaan rantamalla

valo taaskin vilahtaa! –

Loppuuko jo öinen valta,

päivääkö se ennustaa?

Koittaako jo onnen huomen

näenkö jo aamun sen?

Voivatko nyt miehet Suomen

Saada valtaan oikeuden?

Jospa toivo harras Suomen

toteutuis vihdoinkin!

Koittais meille onnen huomen,

koittais sätein kirkkahin!

S. P.

Lähde: Eteenpäin 9.1.1906.