Odotus (Sarkia)

Odotus Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Sinun askeles ääntä vuotan,

kun on syreenit kukassaan,

ja sun tuloos, Kaivattu, luotan

lumen kattaessa maan.

Sua oottelen yhäti, joskaan

sua ikänä nähnyt en.

Oi miksi et saavu koskaan

ja tartu kätehen?

Joka syys tuo härmää tukkaan,

ja mun huuleni kukkivat hukkaan,

käy selkäni kumaraan.

Ma jo varroin kevään armaan.

Jos et suveeni saavu, varmaan

tulet syksyyni korkeaan.

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.