Ohitsekäviä
| Ohitsekäviä. (Vertaus.) Kirjoittanut Thomas Friman |
Vanha isä saattoi, ohitse käyessänsä, nuorukaisen poikansa suurella tiellä, vierasten huoneesen. – ”Kärsi tässä, sanoi hän pojalle, käytä itsesi hyvästi, mutta minä, vuotettuasi, tulen perääsi; jos sinä et tee pahaa, niin tulemme hyvään paikkaan”.
Sen ohessa isä antoi pojallensa hiljaisen kyyhkyisen ja palavan lampun vahvassa astiassa. Ja isältä oli käsky seuraavainen: ”varjele, lapseni, tätä kyyhkyistä, kuin silmän terääsi, ja elä anna kenenkään sammuttaa lamppua, jonka minä sytytin....”
Isä meni, poika jäi. Ja rupesi siellä käymään ihmisiä, kaikki tuntemattomia. Kokoutui paljon kansaa, ja paljon himoja ja rikoksia .... ja nuorukainen näkee suuren vääryyen ja ylpeyen ja kostonpyynnön, ja näkee kateuen ja vihan ja ilkiän pahansuopaisuuen, panettelemisen ja kavaluuen kanssa.... Näkee – vaan lohtutukseksensa sanoo: ”mitä minun on heihin – Ohitse käviähän minä olen! Täällä on paha; vaan tulee isäni, ja saattaa minun sinne, niissä on hyvä! Hän sanoi: ”minä uskon!” – Ja näin hän vuottaa, ja ketä voi auttaa – auttaa; ja kennen voi pelastaa – hän pelastaa, mutta jos ei voi pelastaa – säälii!... – Katso ihmiset syövät ja juovat ja toinen toistansa lahjoovat, mutta ohitse käviätä ei, ja muita, ketä voivat, jättävät ilman.... Ja niillä, ketä ei lahjoittu, kuohuu syämmessä musta harmi, ja he kuivettuuvat, pyytäävät.... Mutta ohitse käviä on levollinen!
”Mitä minulle on heiän antimistansa ja lahjoistansa, sanoo hän: ne ovat niin siivottomat, niin törkiät! Kyllähän isäni antaa minulle parempaa!” – Vain ihmiset, kadehtien, eivät jättäneet rauhaan ohitsekäviää.... Vimmautuen juopumuksesta, he laskivat haukkoja ja kotkia, hukuttaaksensa hiljaista kyyhkyistänsä, ja suurella naurun rymäkällä heiluttelivat likaisia vaatteitansa, sammuttaaksensa hänen palavaa lamppuansa.... Raukka tuskin jaksoi varjella kalliit tavaransa!... Vaan uni voitti juopuneet, ja, sillä aikaa, lähestyi akkunoita kaunis virvoittavainen aamu, ja yhessä aurinkon kanssa, tuli isäki! – Hän on sanansa pitävä. Ja hän kiitti poikansa kärsivällisyyttä, ja saattoi hänen parempaan paikkaan.
”Isä!” sanoi tiellä poika: ”sinä kauaksi jätit minun pahojen kanssa; ah, kuin raskas ja ahas oli ollakseni: siellä haisee rikos ja kuolema!”...
”Sen eestä – koska osasit olla hyvänä pahojen seassa – nyt tulet olemaan paras paraimpien seassa.” Näin vastasi, muheillen, isä – ja he tulivat iloiseen paikkaan.
Perästä vanhemmat, kertoen lapsillensa tämän muinelman, selittivät näin: että hiljainen kyyhkynen on puhas oma tuntomme, mutta lamppu astiassa on terveellinen järkemme.
Lähde: Suomi 5.5.1849.