Oi, taivas, kuin on herttainen!
| Oi, taivas, kuin on herttainen! Kirjoittanut Pierre-Jean de Béranger |
- Oi, taivas, kuin on herttainen!
- Hän iäks sai mun hurmoksiin.
- Tuo kaihonilme silmien
- mun saattaa lemmen unelmiin;
- soi Luoja sielun puhtoisen
- suloksi muotoin hempeimpäin.
- Oi, taivas, kuin on herttainen!
- Ja minä itse – ruma näin!
- Oi, taivas, kuin on herttainen!
- Nään immen kevätviehkeessään.
- Niin väikkyy hehku huulien,
- niin liehuu kultakutrit pään!
- Hän, lapsi satain sulojen,
- niist’ tiedotonna katsoo päin.
- Oi, taivas, kuin on herttainen!
- Ja minä itse – ruma näin!
- Oi, taivas, kuin on herttainen!
- Ja immen lemmen sentään sain!
- Ma kauan toivoin tuskaillen
- etuja naisten hurmaajain,
- ja kunnes lausuit henkehen
- vain katsovas, ma jäykäks jäin.
- Oi, taivas, kuin on herttainen!
- Ja minä itse – ruma näin!
- Oi, taivas, kuin on herttainen!
- Voin luottaa lempeen uskotun,
- Mä hältä uljaan seppelen
- sain otsaan, varhain kaljuhun.
- Pois huntuverhot vienoisen!
- Mua vuottaa riemu täyteläin!
- Oi, taivas, kuin on herttainen!
- Ja minä itse – ruma näin!
Lähde: Juva, Valter 1926 [1916]: Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.