Oi äiti, äiti!

Oi äiti, äiti! Kirjoittanut Eino Pakarinen

Oi äiti, äiti, mä muistan sun

taas silmäs, hapsesi harmaat

ja äänes lempeän, siunatun

ja kädet hellivät, armaat.

Oi äiti, äiti, mä koska sun

taas nähdä jällehen saisin,

en tuskaa sieluni vaivatun

mä silloin muistaisi laisin.

Oi äiti, äiti, mä tiedän sen,

mä tunnen mielesi laadun --

mä kuulen äänesi kaukaisen:

»jos kaadut, myös minä kaadun.«

Oi äiti, äiti, jos jaksan vaan,

niin kärsin loppuhun saakka.

Oi äiti, ymmärrä, toisinaan

voi maahan painaa jo taakka.

Oi äiti, äiti, niin monta on

jo vierryt viikkoa siitä,

kun lapses lyöty ja onneton

sun näki, eikö jo riitä?

Oi äiti, äiti, sun kaivatun

mä aina äänesi kuulen,

sen muisto lempeän, siunatun

on voima mun, minä luulen.

Oi äiti, äiti, mä paljon sain --

niin paljon tuhlasin hukkaan,

mä silmät ummessa kuljin vain

ja haavan sain sydänrukkaan.

Oi äiti, äiti, jos haavan sen,

sä multa lääkitä voisit

kuin ennen sormeni pienoisen,

jo siteen pehmeän toisit.

Lähde: Pakarinen, Eino 1928: Laulu ja elämä. Liikepaino, Turku.