Oksaselle (Mustakallio)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oksaselle.

Kirjoittanut Jooseppi Mustakallio


Kuusi kasosi mäellä,
Kukkalatva kunnahalla,
Harjulla satahavunen.
Siinä oksanen yleni
Kasvoi virpi, kultavarsi,
Kultalehväinen levisi.
Oksaselle lintu lenti,
Lintu lenti ja asettui.
Ei se ollut Lemmon lintu,
Eikä hiien herhiläinen,
Tahi Tuonelan havukka,
Olipahan onnen lintu,
Käki kultainen sorea.
Käki siinä kääntelihe,
Kääntelihe, sääntelihe
Laululuontohon panihe.
Kumahutti kurkustansa
Laati suustahan sävelen
”Säkeninä” sanat lenti,
Kiiti laulut kipinöinä.
Huhui kerran, kuusi huojui,
Kuusi huojui ja humisi
Huhui tuosta toisen kerran
Kansi taivahan kumisi,
Manner alla aaltoeli,
Vavahteli Suomen vaarat,
Lapin tunturit tutisi.
Huhui vielä huijahutti
Kerran kolmannen kukahti,
Kuuli miehet miel’hyvällä,
Kuuli pojat polvillahan –
Naiset kuuli naurusuulla
Tyttäret käsi poskella.
Käki kukkui, ääni kaikui,
Kauas kaikui ja pakeni –
Tuli pilvien pihoihin,
Taivahan sinitaloihin,
Luokse vanhan Väinämöisen
Laulajan ijänikuisen.
Virkki vanha Väinämöinen,
Kaiken soiton suuri luoja,
Kaiken kantelon tekijä:
Yks on kuusi kultiani,
Toinen oksa tuttujani,
Kolmas oksasen käkönen.
Kuku, kuku kultarinta,
Laula Suomelle sorea!
Soita syntyjä syviä,
Vanhojen väkisanoja,
Kuku kulta, noin nimeä:
”Sitä kuusta kuuleminen,
Jonka juurella asunto”.

[Jooseppi] [Mustak]– alli –[o]


Lähde: Ylioppilas-Albumi J. V. Snellman’in 75 vuotisen syntymäpäivän muistoksi 13 p. Toukokuuta 1881. 1881. Helsinki.