Oksaselle (Mustakallio)

Oksaselle. Kirjoittanut Jooseppi Mustakallio

Kuusi kasosi mäellä,

Kukkalatva kunnahalla,

Harjulla satahavunen.

Siinä oksanen yleni

Kasvoi virpi, kultavarsi,

Kultalehväinen levisi.

Oksaselle lintu lenti,

Lintu lenti ja asettui.

Ei se ollut Lemmon lintu,

Eikä hiien herhiläinen,

Tahi Tuonelan havukka,

Olipahan onnen lintu,

Käki kultainen sorea.

Käki siinä kääntelihe,

Kääntelihe, sääntelihe

Laululuontohon panihe.

Kumahutti kurkustansa

Laati suustahan sävelen

”Säkeninä” sanat lenti,

Kiiti laulut kipinöinä.

Huhui kerran, kuusi huojui,

Kuusi huojui ja humisi

Huhui tuosta toisen kerran

Kansi taivahan kumisi,

Manner alla aaltoeli,

Vavahteli Suomen vaarat,

Lapin tunturit tutisi.

Huhui vielä huijahutti

Kerran kolmannen kukahti,

Kuuli miehet miel’hyvällä,

Kuuli pojat polvillahan –

Naiset kuuli naurusuulla

Tyttäret käsi poskella.

Käki kukkui, ääni kaikui,

Kauas kaikui ja pakeni –

Tuli pilvien pihoihin,

Taivahan sinitaloihin,

Luokse vanhan Väinämöisen

Laulajan ijänikuisen.

Virkki vanha Väinämöinen,

Kaiken soiton suuri luoja,

Kaiken kantelon tekijä:

Yks on kuusi kultiani,

Toinen oksa tuttujani,

Kolmas oksasen käkönen.

Kuku, kuku kultarinta,

Laula Suomelle sorea!

Soita syntyjä syviä,

Vanhojen väkisanoja,

Kuku kulta, noin nimeä:

”Sitä kuusta kuuleminen,

Jonka juurella asunto”.

[Jooseppi] [Mustak]– alli –[o]

Lähde: Ylioppilas-Albumi J. V. Snellman’in 75 vuotisen syntymäpäivän muistoksi 13 p. Toukokuuta 1881. 1881. Helsinki.