Ol’ aluss’ satakieli vaan

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
6. Ol’ aluss’ satakieli vaan

Kirjoittanut Heinrich Heine


”Ol’ aluss’ satakieli vaan,
Ja sana soi: ’tyi-tyi!’ ’tyi-tyi!’
Kun noin se lauloi, ruoho maan,
Puut, kukat, kielot ilmestyi.
”Se itseään puri rintahan,
Ja veri vuos, mut verestään
Se näki ruusun nousevan;
Se sille laulaa lempeään.
”Ja meidät, salon linnut, oi,
Tää haavan veri sovittaa;
Jos ruusulaulu loppuun soi,
Niin salo itse katoaa.”
Noin kertoo varpuspojillen
Tuo varpusukko pesässään;
Ja varpusrouva toistaa sen
Ja valtaa pesän yläpään.
Hän onkin tarkka eukokseen,
Hän hyvin hoitaa askareet;
Siin’ ukko jouten lapsilleen
Opettaa uskonkappaleet.


Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.