Ol’ aluss’ satakieli vaan
| 6. Ol’ aluss’ satakieli vaan Kirjoittanut Heinrich Heine |
- ”Ol’ aluss’ satakieli vaan,
- Ja sana soi: ’tyi-tyi!’ ’tyi-tyi!’
- Kun noin se lauloi, ruoho maan,
- Puut, kukat, kielot ilmestyi.
- ”Se itseään puri rintahan,
- Ja veri vuos, mut verestään
- Se näki ruusun nousevan;
- Se sille laulaa lempeään.
- ”Ja meidät, salon linnut, oi,
- Tää haavan veri sovittaa;
- Jos ruusulaulu loppuun soi,
- Niin salo itse katoaa.”
- Noin kertoo varpuspojillen
- Tuo varpusukko pesässään;
- Ja varpusrouva toistaa sen
- Ja valtaa pesän yläpään.
- Hän onkin tarkka eukokseen,
- Hän hyvin hoitaa askareet;
- Siin’ ukko jouten lapsilleen
- Opettaa uskonkappaleet.
Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.