Oli punaposkinen neitonen kerran...
| Oli punaposkinen neitonen kerran... Kirjoittanut Lauri Soini |
- Oli punaposkinen neitonen kerran.
- Lauleli, liverteli luonnossa Herran.
- Suven sulonurmella leikkiä löi.
- Muonaksi mättähän marjoja söi.
- Vaan tuli talvi ja tuprusi lunta.
- Uinuen suvisien muistojen unta
- harhaili hankea neitonen,
- lauleli kylmässä värjyillen.
- Sävy oli katkera neitosen laulun.
- Kasvoilla väri oli kuoleman kauhun.
- Vilusta ja nälästä laulaen näin
- rimpusi neitonen eellehen päin.
- Pakastii piipitti pihlajapuusta:
- ”Älä, älä siitä! Sä laulele muusta!”
- ”Laulelen sitä mitä sisälläni on;
- vilu on, nälkä on armoton.”
- ”Omiasi älä, vaan muista sa laula!”
- ”Ensiksi leipää, sä seppelekaula!” –
- ”Mistäpä sulle sen leivän sain?”
- ”Älä edes estele laulelujain!”
- Vilustansa neitonen lauleli hetken,
- vaan pian nälkä jo katkasi retken. –
- Neitonen kaatui. – Miksi? – Ken ties.
- Hangelta löysi sen hiihtävä mies.
Lähde: Soini, Lauri 1903: Punasta ja vihreää: runoja. E. E. Sundvall, Helsinki.