Oma koti

Oma koti. Kirjoittanut anonyymi

On mullakin pyhättä pienoinen

Vaikk’ halpa työmies olen.

En muuta rikkautta kaipaakaan,

Kun on oma, soma koti.

Mun hempeä kultani jakamaan

Tuli kanssani leipähuolet.

Nyt rikkaaks’ kerskaan itseni

Kun yksin en tarvitse huolla.

Vaikk’ pienoinen on pirtti vainen

Ei ahnas oo se meille;

Siel’ kotiliesi mielin leimuaa,

Ja talviyöhyt, kesäks’ muuttaa hän.

Sen ympärillä tumma kuusikko,

On polku kaita, läpi metsikön,

Mutt’ kulta kun on rinnallaan

Niin ruusutarhaks ne loihtii hän.

Kun päivä laskuun on entänyt

Ja työstän kotia kohti rientelen

Mä tullessani äkkään silmää kaksi, vai tähtiäkö lie?

Mutt’ kotipolulle ne mua viittailee.

–ls–.

Lähde: Työmies 26.7.1904.