Omani olet
| Omani olet Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Kuule’ tyttö, kultaseni!
- Ota’ minä omaksesi!
- ”Eipä tule’ tuumistasi,
- Julkioista jutuistasi,
- Minkään laista millonkana;
- Kapakasa, kannunakin
- Hopiaissa, heliseisin
- Ennen kuin sun omaksesi
- Rupiaisin, poika rukka!”
- Minäpä sen isännäksi
- Tultuani, tyttö kulta!
- Pitäjiin sun pivosani.
- ”Eipä tule’ tuumistasi,
- Julkioista jutuistasi,
- Minkään laista millonkana;
- Ennen piennä, piilotellen,
- Leipojaissa lenteleisin
- Laiho-pellon pensikoisa,
- Kuin ma sinun omaksesi
- Rupiaisin poika rukka.”
- Minä sillon ansa-miessä
- Ottasin sun omakseni.
- ”Eipä tule’ tuumistasi,
- Julkioista jutuistasi,
- Minkään laista millonkana;
- Ennen toki kalanaki
- Sukeltasin sukkelasti
- Meren pohjaan potkitellen,
- Kuin ma sinun omaksesi
- Rupiaisin poika rukka”.
- Mutta minä muuttununna
- Verkoksiki, reikkoseni!
- Saisin sinun sukkelosta,
- Omakseni omistaisin.
- Pyri’ sinne, pyri’ tänne.
- Minun olet siellä, täällä.
- Jospa vielä mihin menet,
- Millä lailla mieloiletki;
- Ainaki sä olet minun.
*) Serviska Folksånger, öfvers. af Runeberg.
Lähde: Oulun Wiikko-Sanomia 9.4.1831.