Omasta vastakohdastaan
| Omasta vastakohdastaan. Kirjoittanut Lauri Soini |
- Miss’ elämän ankara myrsky pauhaa,
- kas, siellä on kaihoa satamaan.
- Mut missä on leutoa, missä lauhaa,
- kas, siellä taistoja toivotaan.
- Jos missä ei mitään näy,
- ei siellä mitään luonnukaan.
- Koko olemus esiin käy
- omasta vastakohdastaan.
- Ken orjana mieron leipää syöpi,
- tien tahtovi murtaa vapauteen.
- Ketä ankarin iskuin vääryys lyöpi,
- hän innolla pyrkivi oikeuteen.
- Jos missä ei mitään näy,
- ei siellä mitään luonnukaan.
- Koko olemus esiin käy
- omasta vastakohdastaan.
- Jos missä on pahuus painavinna,
- niin siellä on rientoa hyveihin.
- Ja missä on valhe mahtavinna,
- siell’ arvohon täyttävi totuuskin.
- Jos missä ei mitään näy,
- ei siellä mitään luonnukaan.
- Koko olemus esiin käy
- omasta vastakohdastaan.
- Kun vallalle pääsevi aine ja liha,
- pian toivomme elohon henkiseen.
- Kun aikansa riehuvi raivo viha,
- sydän herkkä on hellään rakkauteen.
- Jos missä ei mitään näy,
- ei siellä mitään luonnukaan.
- Koko olemus esiin käy
- omasta vastakohdastaan.
- Jos jossakin väikkyvi unenhorto,
- halu siellä on suurin valveille.
- Kenen kietovi särkynyt sekasorto,
- sopusointuhun ehjään halaa se.
- Jos missä ei mitään näy,
- ei siellä mitään luonnukaan.
- Koko olemus esiin käy
- omasta vastakohdastaan.
Lähde: Soini, Lauri 1903: Punasta ja vihreää: runoja. E. E. Sundvall, Helsinki.