Omatunto

Omatunto. Kirjoittanut anonyymi

Mik’ on tuo ääni rinnassain

Niin outo, kummanlainen,

Mi taukoomatta yhä ain’,

Jos mitä toimin, tehnen vain,

On aina valvovainen.

Se milloin lailla myrskysään

Mun povessani pauhaa,

Ja ahdistaen yhtenään

Ei vaikene, ei hetkenkään

Suo rinnalleni rauhaa.

Jos silloin vaikka alle maan,

Tai kauas taivon ääriin

Mä päästä voisin, yhä vaan,

Kuin ukkosjyryn, kuulla saan

Taas äänen tuon: »Teet väärin!

Vaan toisinaan se vienosti,

Kuin metsäpuro lauha

Soi hiljaa sydämessäni,

Ja silloin täyttää mieleni

Niin taivahainen rauha.

On silloin, hymy enkelin

Kuin levon rintaan loisi,

Muu uinuttaisi unelmiin,

Niin autuaisin, ihaniin. –

Oi, jos niin aina oisi!

Eetu.

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. V. 1897. Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainon osakeyhtiö, Helsinki.