Omistaminen
Ulkoasu
Omistaminen Kirjoittanut Saima Harmaja |
- On jälleen kuultava kevät.
- Ja kun lehdin puhkeavin
- puut ihanat hymyilevät,
- koko talven unhoitin.
- Kun hivellen herkkää maata
- ujo tuuli puhaltaa,
- niin yhtään muistaa saata
- en sanaa kauheaa.
- Kun puistoja vihertyneitä
- taas yksin kulkea saan,
- kun ei johda armaita teitä
- mua kätesi milloinkaan,
- niin on kuin löytynyt vasta
- ois rakkauteesi tie.
- Sinun henkeäs autuasta
- ei mikään luotani vie.
- Ja kun peipponen, läheltä jostain,
- häälauluun puhkeaa,
- ja turhaan, kasvoni nostain,
- minä odotan suudelmaa,
- niin lopulta, pohjaan asti,
- sinun omasi olla saan.
- Niin, eroittamattomasti
- olet minun kokonaan.
Lähde: Harmaja, Saima 1937: Kaukainen maa: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.