Omituinen halu

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Omituinen halu

Kirjoittanut Eino Leino


Kun vaan runoja mä koitan
oikein paljo kirjottaa
ja kun runokannelt’ soitan,
mieleni mun halajaa,
ett’ enemmän vaan mulla ois,
ett’ yhä vaan tuo kannel sois.
Ei oo tuosta kellään haittaa,
ei se haittaa ollenkaan:
sillä armaani mun laittaa,
että kohta uunissaan
palavan lauluni mä nään
ollessa oikein pakkassään.
Sillä kun hän kuulee tulta
olevan mun laulussain,
hän ne kohta riistää multa
lämmittäin niill’ uuniaan –
siks tämän tässä näätte nyt,
kun hän ei tätä keksinyt.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.