Omituinen halu

Omituinen halu Kirjoittanut Eino Leino

Kun vaan runoja mä koitan

oikein paljo kirjottaa

ja kun runokannelt’ soitan,

mieleni mun halajaa,

ett’ enemmän vaan mulla ois,

ett’ yhä vaan tuo kannel sois.

Ei oo tuosta kellään haittaa,

ei se haittaa ollenkaan:

sillä armaani mun laittaa,

että kohta uunissaan

palavan lauluni mä nään

ollessa oikein pakkassään.

Sillä kun hän kuulee tulta

olevan mun laulussain,

hän ne kohta riistää multa

lämmittäin niill’ uuniaan –

siks tämän tässä näätte nyt,

kun hän ei tätä keksinyt.

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.