Onnelle (Avellan)

Onnelle. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Onni armas, hymysuuna

Hetken hempeyttävä,

Mailman valtiaana muuna

Sua en lyyryin tervehdä.

Mahditoinna, kruunutoinna

Totuttelet ihmisen

Taipumahan itkutoinna

Kohtalohon multasen.

Terve! syön ei kirvistellä

Saata vaaliessas vaan,

Veljet taidat yhdistellä

Kautta vuorten, vetten, maan,

Toivon seilit pullistella,

Lemmen liekin palkita,

Varjon lailla kuvastella

Tähtimailmain autuutta.

Sua miks’ huutaan kavalaksi,

Jospa joskus pettelit?

Kelpaisitkos jaattavaksi,

Osan kaikki voittaisit.

Kuinka voisit yhdistellä

Langetessa murtuneet?

Toista täytyy hyljäellä.

Toista kun sa suojelet.

Valon, rauhan antiaiset,

Ilo, toivo, lempikin,

Elon lahjat ihanaiset

Mulla oil, on vieläkin;

Sun näin karkailevan vainen,

Sua kun sauttaa tavoitin.

Tomun heikko jumalainen

Helli kerta milmakin!

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.