Onnelle (Forsman)

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Onnelle.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Onni, leuto taivahatar,
Hetkeä luotu suloomaan,
Et oo mailman valtiaatar –
En sua siksi laulakaan.
Kruunutonna, valtaa vailla,
Voitotonna, viaton,
Suostuttaa vaan tahdot mailla
Meitä mullan kohtaloon.
Terve! sunpa hoitos alla
Vert’ ei vuoda sydämet;
Mailla, vuorill’, ulapalla
Saatat yhteen veljekset.
Kaipuun sulkaa liehuttelet,
Palkkaat lämpösydämen,
Peilihis sä haahmoelet
Rauhaa ylhäismailmojen.
Petturiks’ ei saa sua haastaa,
Vaikka joskus pettelet.
Itselleen sua kaikki raastaa,
Kaikillen et riitä, et.
Kuinka voisit kaiken liittää,
Mikä murtui kaatuissaan?
Jos sua toinen armaaks’ kiittää,
Toinen jää sua vaille vaan.
Valon lahjat, rauhan suomat,
Lempi, toivo rajaton,
Kaikki elon parhaat luomat
Mulla ol’ ja vielä on;
Sun vaan haihtuvan näin aina,
Milloin vaan sua tavoitin;
Mullan ruhtinaatar, lainaa
Kerran armos mullekin!


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.