Onnellinen
| Onnellinen. Kirjoittanut Leo Tolstoi |
Oli kerran kuningas, joka oli hyvin sairas.
”Minä annan puolen valtakuntaa sille, joka minun parantaa”, sanoi hän.
Silloin kokoontuivat kaikki maan viisaat miehet neuvottelemaan, miten saataisiin kuningas terveeksi, mutta eivät keksineet mitään parannuskeinoa.
”Jos löytäisimme onnellisen ihmisen”, sanoi vihdoin yksi heistä, ”niin ottaisimme hänen paitansa ja panisimme sen kuninkaan päälle, hän siitä heti paranisi”.
Kuningas lähetti etsiöitä ympäri valtakuntaa hakemaan onnellista ihmistä. He kiersivät maan ristiin rastiin, mutta eivät löytäneet. Ei ollut yhtään ihmistä, joka olisi ollut tyytyväinen ja onnellinen.
Yksi oli rikas, mutta kivuloinen, toinen terve, mutta köyhä, kolmas sekä rikas että terve, mutta valitti vaimonsa pahuutta tahi lastensa ilkeyttä. Kaikilla oli täyttämättömiä toiveita ja mielitekoja.
Eräänä iltana meni kuninkaanpoika muutaman matalan majan ohi ja kuuli jonkun siellä sisällä sanovan:
”Jumalalle kiitos, nyt olen työskennellyt väsyksiin asti, syönyt tarpeeksi ja nyt panen huoletonna maata. Mitäpä enään haluaisinkaan?”
Kuninkaanpoika hyvin ilostui. Hän käski heti mennä ottamaan mieheltä paita ja antaa hänelle niin paljon rahoja, kuin hän vaan tahtoisi ja sitte viedä paita kuninkaalle.
Lähettiläs riensi mitä kiiruimmin tuon onnellisen miehen luokse ja tahtoi ottaa hänen paitansa. Mutta mies oli niin köyhä, ettei hänellä ollutkaan paitaa.