Onnen-uni

Onnen-uni. Kirjoittanut Kaarlo Uskela

Vuostuhannet ihmiskunta

on nähnyt onnesta unta

ja oottanut aikaa uutta,

mi poistais onnettomuutta.

On koittanut uudet päivät,

vaan onnettomuudet jäivät –

vain muodot toisiksi muuttui.

Mutt’ onni se ain’ yhä puuttui.

Vaan vaikkapa synkältä näyttää,

niin toivehet sydämen täyttää

viel’ vanhuksen harmaahapsen:

Hän uskoo onnehen lapsen.

Niin kasvaa lapsi ja varttuu

ja – kärsimyksiä karttuu. –

On onni vain kaunista unta.

On onneton ihmiskunta.

Vuossadat ja -tuhannet vaihtuu

ja toivehet tyhjähän haihtuu.

Vaan toivehet tulevat uudet:

nyt poistuvat onnettomuudet.

Sydän vanhuksen harmaantuneen

viel’ uskoo onnensa uneen.

Se versonut vesan on tuoreen:

hän luottaa polvehen nuoreen.

Ja vastusten valtavat vuoret

ne siirtyvät tieltä, kun nuoret

viel’ uskovat yhteisvoimiin

ja tarttuvat työhön ja toimiin.

On onnea toimessa, työssä,

on onnea synkässä yössä,

kun näkee onnesta unta.

On onnekas ihmiskunta!

Lähde: Uskela, Kaarlo 1921: Pillastunut runohepo: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.