Onnen maa

Wikiaineistosta
Onnen maa.

Kirjoittanut Mikko Uotinen


Muistan illan elokuun
tyyni oli, lauha,
elon humuun, aaltoiluun
saapui lepo, rauha.
Onnessamme uinuttiin,
vaipuneina haaveisiin.
Lammin pinta levossaan
siinti kaunehinta,
ensi lemmen aaltojaan
nosti mulla rinta.
Sydän hellää kanneltaan,
syttyi hiljaan soittamaan.
Kaikki henki suloaan
myrskyä ei mailla,
näkyi kaikki kauneinaan
surun tulta vailla.
Paloi katse yhtenään,
onni syttyi elämään.
”Sano miss’ on onnen maa,
kerro mulle kulta,
missä riemun kukkamaa,
kysyn sitä sulta.
Kerro, sinne kuljetaan,
onnestamme nauttimaan.”
”Tahdot tietää onnen maan,
tiedänhän mä varmaan,
rinnassasi löydät vaan,
maasi tämän armaan.
Sinne kukat kukkimaan,
saa’os onnen tuoksuaan.
Luo’os sinne oras vaan,
kevään kultaviljaa,
vaali sitä ainiaan,
hellyydellä, hiljaa.
Routa nostaa hallojaan,
onnen maita murtamaan.
Rinnassasi onnen maa,
siellä kukat kanna,
sieltä sitte maailmaan
kevätmieltä anna.
Vaarat uhkaa yhtenään
luottamusta elämään.
Pyrkimys kun parempaan
toimiamme ohjaa,
löydät riemun kukkamaan,
kun luot sille pohjaa.
Elon maille kuljetaan,
oomme lapset onnen maan.”


Lähde: Uotinen, Mikko 1907: Kevätvirroilta: runoja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.