Onni
| Onni. Kirjoittanut Carl Ewald |
Oli kerran mies, jota tunsi itsensä erittäin onnelliseksi.
Hänellä oli sievä koti, hyvä vaimo, yksitoista tytärtä, jotka olivat sekä kauniita että kohteliaita, monta tuttavaa ja häntä pidettiin kaikin tavoin arvossa.
Tapahtuipa sitte että hänen vaimonsa synnytti pojan.
Kun tämä tuli tunnetuksi kaupungilla, tulivat hänen tuttavansa luokseen, arveluttavan näköisinä. He katselivat lasta, ottivat sitte hänet syrjään ja väittivät ettet asiat olleet oikealla tolallaan. Hän oli, kuten kaikki tiesivät – ja josta syystä he häntä kunnioittivat – ollut mies saamaan tyttäriä, ja vaikka hän olisi saanut yksitoista lisää, olisi tämä ollut paikoillaan. Mutta tämähän oli luonnotonta, että hän yhtäkkiä oli saanut pojan. Niin kipeästi kun se koskikin heihin, oli heidän pakko sanoa hänelle: ei ollut mitään epäilystä, poika ei ollut hänen.
Mies meni vaimonsa luo ja kertoi asian. Vaimo nauroi hänelle ja vannoi, että poika oli hänen eikä kenenkään muun. Mutta kun tuttavat yhä kiusasivat, meni hän taas vaimonsa luokse ja sanoi:
»Sieluni ei saa rauhaa, ennenkuin tämä asia on selvillä. Koetappa todistaa, jos voit, että poika on minun. Kun puhun ystäväini kanssa, näyttää minusta kuin he olisivat oikeassa. Pyydän, että sanot minulle totuuden ja todistat, jotta taas voisin tulla onnelliseksi, kuten ennen olin».
Vaimonsa tuijotti eteensä, jalallaan kätkyttä liekuttaen. Sitte nosti hän päänsä ja sanoi:
»Ja sinä olet siis varma että saisit onnesi takaisin, jos voin todistaa että ystäväsi ovat väärässä?»
»Siitä olen varma», vastasi mies.
»No, sitte saat onnesi minun kädestäni», sanoi vainio. »Todellisesti on poika sinun, mutta ei nuo yksitoista tytärtä».
Lähde: Työmies 30.10.1900.