Onni (Tamminen)

Onni. Kirjoittanut Hilja Tamminen

On ihmisonni täällä vaihtuvainen,

sen mittasuhde vallan erilainen,

Se, mitä minä väheksyn ja hylin,

voi muutamille olla onni ylin.

Niin moni lemmestäpä onnen löytää,

mut toiset suosii oivaa herkkupöytää,

ja rikkautta eräät etsii maista,

taas hurskaat tavarata taivahaista.

Myös moni arvovaltaa tavottaapi,

vaan joku uhrauksin onnen saapi.

Huveja kevytkengät ajaa takaa,

saa muudan onnen kyllikseen kun makaa.

On jonkun onnea myös kostotuumat,

ja toisen veljesrakkauden huumat.

Ja tutkija vain keksinnöistä elää,

upseeri siitä, että kannus helää.

Voi tähdet ilon syttää jonkun mieleen,

mut toinen toivois tähden rintapieleen.

Sisimmän siloitus on harvain huolta,

usea kiillottelee ulkopuolta.

Näin onnen saantikin on monta tapaa,

monasti kullan sijaan saadaan rapaa,

vaan tuo on mielestäni seikka paha,

kun useammat auttaa onneen raha.

Lähde: Tamminen, Hilja 1923: Vainon ajoilta: runoja. Tampereen työväen sanomalehti o. y., Tampere.