Onni (Uskela)

Onni. Kirjoittanut Kaarlo Uskela

Kun ihmisell’ on oikein suuri suru,

sen lievikkeeksi riittää onnenmuru,

mutt’ onnea kun niittämällä niittää,

ei sitä tahdo tarpeeks asti riittää.

Niin usein onni kärsimykseen vaihtuu.

Se hajoo, niinkuin tuhka tuuleen haihtuu,

kun sitä yksin itsellensä kasaa,

vaan lisääntyy, kun toisen kanssa tasaa.

Se pysyväisen oman onnen takaa,

kun sitä itse innokkaasti jakaa.

Mutt’ onnea jos jakamasta lakkaa,

saa maistaa murheen mustaa pohjasakkaa.

Iloksi kelpaa kaikki surun aiheet,

onneksi kaikki elämämme vaiheet.

Vois kärsimyskin olla huvitusta,

sill’ onni on vain – mielikuvitusta.

Lähde: Uskela, Kaarlo 1921: Pillastunut runohepo: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.