Opettelia-runoilian hyräily

Opettelia-runoilian hyräily. Kirjoittanut Simeon Hirvonen

Ei ole mua runotar

Lempinyt suuri sulotar,

Ett’ oisin saanut henkeä

Raitista runo-kykyä.

Ei kuitenkaan hän Suomesta

Ottanut ole pakoa,

Vaan vaikuttaavi toisissa

Meidänki poikain povissa.

Se suuri lahja Luojalta

On kaiken hyvän suojalta

Ja elää täällä nuorena,

Kun tuomi tuore kukkiva.

O suuri Luoja korkea,

Sun valtasi on lavea,

Sä isänmaamme asiat

Parahin aina johdatat!

Kaikki on Sinun vallassas,

Sä kaitset kaikkivallallas:

Sinua luodut kilvassa

Kiittävät joka paikassa.

Sä nimet tiedät tähtien,

Hallinnon taivaan-kappalten.

Ne kaikki Sinun tahdostas

Tietävät kulku ratansa.

Sun armosi on aivan se,

Että me raukat ihmiset

Saatamme myöskin Sinua

Isäksemmeki kutsua.

Koska nyt saaneet olemme

Taas yltäkyllin tarpeemme.

Niin yksimielin yhtyen

Veisaamme näin sanoen:

Kiitos siis korkeutehen

Raikukoon isän etehen

Synkistä Suomen saloista

Alaisten asuinmajoista!

[Simeon] – [Hi]rv[o]n[en]–

Lähde: Tapio 25.9.1869.