Opistolais-lauluja

Opistolais-lauluja Kirjoittanut Yrjö Koskinen

I.

Opistolaiset, vala vannokaamme,

Ain’ ollaksemme valistajat maamme,

Pysyen Suomessamme pyhinä.

Älköönpä vallat taikka väkevyydet,

Syvyydet, korkeudet, ylhäisyydet

Valaamme himmentäkö ikinä.

Jos Suomen eestä kuolla käsky oisi,

Jos kuolemamme sille onnen toisi,

Niin siitä riemnmme ois’ summaton.

Vaan nytpä käsky toinen täyttäkäämme:

Nerolla, työllämme se täyttäkäämme,

Ett’ armas Suomi elämämme on.

Kah, meissä Suomen toivo tuuvitellaan,

Kuin nuori laiho kesä-vainiollaan;

Meillepä Suomen onni uskottiin.

Se tulevaisuus, joka Suomen nostaa

Ja Suomen kansan kärsimykset kostaa,

Se meille, meille työksi määrättiin.

II.

       Sydän syttyy, mieli palaa,

       Salamoita silmä valaa,

       Käsi urho-töitä halaa,

Veri kuohuen suonia sykyttää.

       Miss’ on toimellamme alaa? –

       Onpa toimellamme alaa:

Muukalaisuus Suomemme kytkyttää.

Näitä kahleita miehissä murramme,

Pahat juonet ja jäntehet sorramme.

       Riemu raikas rinnoissamme,

       Uskallus on povissamme,

       Toivon hehku otsillamme.

Touon aikapa opistolaisen on.

       Onko syytä toivoamme? –

       Suomen kansa toivonamme;

Harrastuksemme kansan ja kielen on.

Niinpä kahlehet miehissä murramme,

Pahat juonet ja jäntehet sorramme.

Y[rjö Koskinen].

Lähteet: Suometar 3.9.1858 ja 10.09.1858.