Oravan valitus

Oravan valitus Kirjoittanut Pietari Mansikka

Kuulin kerran kuusikossa,

Mäen päällä männykössä,

Miten oksalla orava

Ruikutteli riekkohäntä:

Mihin lie minun sukuni,

Kuhun lapsikultaseni

Erillensä eksynynnä,

Hajallensa haihtununna?

Yks on Turjan tuntureilla,

Toinen Aunuksen ahoilla,

Kolmas on kovin etäällä

Aina Aasian perillä.

Siell’ on kettu siepannunna,

Orjaksensa ottanunna

Poloiset mun poikaseni,

Katalat mun kantamani.

Tuota huolin tuon ikäni,

Panen pakkopäiviäni,

Itken aina itsekseni,

Valittelen vaimoneni,

Miks ei mulla niinkuin muilla

Suku oo omilla mailla,

Lapset laulele kotona

Yhden kielen kiskomalla!

Vielä luulen viimeiseltä,

Toivonpa toden perästä

Purevamme yhtä puuta,

Yhtä kääntävän käpyä.

Sitten laitan laadullisen,

Virren paljoa paremman,

Jota laulan lapsineni,

Kiukuttelen kultineni.

Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.