Orja-väestä
| Orja-väestä *). Kirjoittanut Heikki Väänänen |
- Jop’ on jaksanut jalaton
- Ruveta runon sepäksi,
- Siukkana ollessa osannut
- Tehä virren tervehestä,
- Väestä kemeenimmästä,
- Oulun kaupungin omista,
- Jotk’ on tulleet tuokempata,
- Matkustaneet maan kylistä,
- Piikat, rengit rehtevämmät,
- Kaupunkia katsomahan,
- Viimein kaupamiesten kanssa,
- Tulivat hyvin tutuiksi.
- Joita pääsit palvelemaan,
- Niille orjana olehen,
- Rualle rukihiselle,
- Reikä leivän partahalle,
- Jossa pojat pulskemmasti,
- Ittensä pidit isona;
- Tytöt kiltiksi tulivat,
- Kovan korjana asuvat,
- Tulivat tupi-hameisin,
- Köyhät pitkä körttisiksi.
- Eikä entisen verosna,
- Piä piikat ittiänsä,
- Eikä suinkain suatte,
- Tulla köyhäin tykönsä,
- Vielä he ovat viikolla vihassa,
- Vaston mieltä poika miesten.
- Kyll’ eivät suutu sunnuntaina,
- Tanssi-paikoissa pahastu,
- Kuin savat iloa kuulla,
- Huilun soiton huonehista.
- Pojat portit aukasevat,
- Käskevät heti kaulta,
- Tytärten tykönsä tulla,
- Juosta kaffen juominkihin.
- Sitte taasen tanssattihin,
- Ilta viuhka viimeiseksi.
- Tuohon tuumahan samahan,
- Tyttäret pian tytyvät,
- Kuin ei heitä herjämmäksi,
- Ylönkatso yrkämiehet,
- Menevät hyvillä mielin,
- Rinnatusten riemutellen.
- Käestä pojat pusersit,
- Olit vastahan ovella,
- Suuta pistävät pikemmin
- Kaulasta halaavat kanssa,
- Kosk’ on tässä korjat piiat,
- Kaikki kaupungin parahat,
- Jotka ei joukosta katua,
- Mene poijes mies-väestä.
- Käskevät Kallen pelata,
- Soitella sokian pojan,
- Eli Väänäsen väelle
- Panna matkahan parasta.
- Taassa paikassa tapahtu
- Parahat kemeeni paalit,
- Joit’ ei kärsi kärryt herrat,
- Oulun Porvarit olevan,
- Joihinka heitä joutusasti
- Piikat, renkit pistäyvät
- Ittiään ilahuttamaan,
- Hekumata maistamahan,
- Josa on monta morsianta
- Saatu kihlata sanoilla,
- Tyttäret tykönsä yöksi
- Vietellehet vierehensä,
- Siell’ ovat ystävät yhessä,
- Kahen kesken kammioissa,
- Liialla lihan himolla.
- Pojat vattat vahvistavat,
- Josta tuntuhun tuleepi
- Keski paikka paksummaksi,
- Kaunis muoto morsiamen
- Käypi toisen karvaiseksi.
- Sitt’ ovat vihassa vielä,
- Kiivahimmat toisellensa,
- Eikä tiedä tyttö riepu,
- Joko hän miehen mielisuosin
- Varsin ottaapi omaksi,
- Ikuseksi kumppaniksi.
- Siinä hän viimmen vieraupi
- Iloisista ihmisist,
- Kohta korjasta väestä
- Käypi köyhän kaltaiseksi.
- Jopa on joutunut hänelle
- Kaksi tietä karkiata:
- Jos ei hän miestä mielellänsä
- Ota kanssansa olehen,
- Niin siitä häntä haukutahan
- Rumalla nimellä Ruosan.
- Vielä myös viekkahat tekevät
- Siitä laulut sievällaiset,
- Joita on täynnä poikajoukko,
- Kyllältä joka kylässä;
- Narrit nauravat isosti,
- Kuin häntä hävästä saavat.
- Ainap’ on akkana parempi,
- Kunnialla kuljeskella,
- Kuin olla kylän väellä,
- Maakunnan manattavina.
*) Henrikki Väänänen veisannut vuonna 1796.
Lähde: Topelius, Z. 1826: Suomen Kansan Vanhoja Runoja, ynnä myös Nykyisempiä Lauluja. Kolmas osa. S. 28–31. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 5.1.2007. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynnä myös Nykyisempiä Lauluja 1 [numerointi ilmeisesti virheellinen]. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/topelius/skvr3_1826_rdf.xml.