Siirry sisältöön

Orpo (Manninen)

Wikiaineistosta
Orpo

Kirjoittanut Otto Manninen


Päällä hennon olkapään
taittavainen taakka.
Yössä kulku yksinään,
kunne? kunne saakka?
Satu saavuttamaton
kaikki mikä kaunist’ on.
Hohtaa kultaranta,
hohtaa multa, santa.
Kauas, kauas jäänyt taa
maja maammon, taaton.
Suojasi jo sulkee maa,
sulla matka maaton.
Tietymätön mieron tie
sinne tänne siskot vie.
Veljet, vierreet pois te,
tunnetteko toiste?
Outo lasta orpoa
joku joskus autti.
Enimmän ehk’ antaja
almustansa nautti.
Hyvää tarkoitti kenties,
vaan oi, vilu vieraan lies,
vaan oi, kovat, kovat
oudon armot ovat.
Päivät kiitää, vuodet käy,
kukkuu kevätkäet.
Konsanaan hänt’ eikö näy,
jonka aina näet?
Aina, kons’ on autioin
yö, kuin kuiske aamun koin
rinnallas hän kulkee,
rinnalleen sun sulkee!


Lähde: Manninen, O. 1951: Muistojen tie: valikoima jälkeenjääneitä runoja. Toimittanut ja selityksin varustanut Pentti Lyly. WSOY, Porvoo.