Orpopojan Runo

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Orpopojan Runo

Kirjoittanut Anna-Reeta Korhonen


1.
Minull’ on mieli kirjoittaa,
Maailman surkeutta mainita,
Jos aika myöten antaisi,
Ymmärrys ylös kantaisi.
2.
Jos katson kaikilla hetkillä
Maailman matkan retkillä,
Niin näkyy kansain ahdistus
Ja kuuluu kurjain valitus.
3.
Jos valittavat vanhatkin,
Niin nurisevat nuoretkin
Toinen toisensa pahuutta
Ja orvoit onnen kovuutta.
4.
Viheliäinen ja surkia
On ihmisellä elämä,
Niinkuin on Joopi puhunut
Ja Salomooni sanonut.
5.
Jopa sen tunsi Jooseppi
Ja tarkoin tutki Taavetti,
Jo Haakar joutui huutamaan
Ja Ismaeli itkemään.
6.
Niin näkyy nytkin todeksi
Ja kuuluu kyllä kovaksi,
Kuin puhuu orja päivistään,
Yks orpo poika onnestaan,
7.
Walittaa vaivaan joutuneens
Onnettomuuteen syntyneens,
Kuin kuumat hiilten kipinät
Ain ylös käsin lentävät.
8.
Kohta kuin olin syntynyt
Ja hengittämään herännyt,
Tunsin jo tuskan olevan
Ja vaivan takaa ajavan.
9.
Itku jo oli alkuni
Ja ensimmäinen ääneni,
Kuin oisin ajat arvannut
Ja tulevaiset tuntenut.
10.
Sitten kuin olin siunattu
Ja kapaloihin kääritty,
Oli rauha Herran nimessä
Ja lepo äitin helmassa.
11.
Niin olin rakas isällen
Ja aivan hellä äitillen,
Että tähten valvoit varahin
Niinkun he taisit parahin.
12.
Kuin aikanansa kastettiin,
Autuuden arkkiin laskettiin,
Kristus päälleni puettiin
Ja taivaan ovi avattiin.
13.
Niin kasvatit mun kauniisti,
Korjasit hyvin hyvästi,
Ei muistaneetkaan vaivojaan,
Kuin olin heillen ainoa.
14.
Sitten sain vähän ilota
Ja lasten kanssa leikitä.
Kasvoin kuin kukka kryytimaas
Ja ruusu orjantappurois.
15.
Siittä kuin olin elänyt
Ja kolmet vuotta kulunut,
Niin kuhtui isän kuolema;
Se saatti ensin huolemaan.
16.
Silloin jo taisin havaita,
Että maailma on kavala,
Kuin nuoren ilon kadotti
Ja lasten leikin lopetti.
17.
Ei murheen päivät puuttunut
Eikä ilon siaa löytynyt,
Vaan suru vielä suurempi
Kohtaisi aina kovempi.
18.
Kuin äiti eros ehtoolla,
Poikansa jätti tahdolla,
Silloin en tainnut arvata,
Että kuolo on niin katkera
19.
En tuota taida tuomita,
Äitini syyksi arvata,
Jos Herran tahto talutti
Ja Luojan käsky kuritti,
20.
Jos alussa on aivottu
Ja luomisessa luvattu
Askelet kovat astumaan,
Kyyneleillä ne kastamaan.
21.
Raskas se oli Raakkelil,
Että jättää poikans Josepin,
Vaan täytyi kuulla kutsumus,
Seurata Herran tahtomus.
22.
Niin murheelliset muutokset
Ja vielä suuret puutokset
Pyhätkin ovat kärsineet,
Kuin ennen ovat eläneet
23.
Eikä ottaneetkaan pahaksi,
Sillä herra otti tavaksi,
Että kojetella toisinaan
Täällä huolen kautta laupiaan.
24.
Kuin uskollinen Aaprami
Jumalan kanssa jutteli,
Käski hän täältä pajeta,
Isänsä maalta erota.
25.
Se tapahtui myös mulle niin,
Että isän huoneet hyljäsin,
Waikka ei ollut tietoa
Kuka on käskyn antaja
26.
Nyt tunnen myöskin tunnostan
Ja muistelen aina mielestän,
Että kaikki ovat pyhästä
Annetut herran kädestä.
27.
Ja jos nyt oikein tuntisin,
Hyvyyttä Herran muistaisin,
En vaiti olla saattaisi,
Vaan kiitosuhrin antaisin,
28.
Että niin olen autettu
Ja vahingolta varjeltu
Kuin Mooses kaisla-arkussa
Ja Joonas kalanvatsassa.
29.
Ne herran suuret ihmetyöt
Muistuttaa mullen päivät yöt,
Että aika oisi palata
Ja synnin tieltä lakata,
30.
Maailman turhuus hyljätä
Ja kaikki ylön katsoa,
Toivoa toista tulevaa,
Etsiä uutta elämää,
31.
Että siitten taivaan kuorissa
Sais viaton virttä veisata.
Siellä vanhat vaivat palkitaan
Ja kaikki uudeks muutetaan.
32.
Siellä löytyy oikia isänmaa
Ja kaikki kallis tavara,
Siellä lesket levon löytävät
Ja orvot osaans nousevat.
33.
Siellä taakse taukoo puutokset,
Murheet ja ajanmuutokset,
Ei isä jätä seurastaan
Eikä äiti heitä helmastaan.
34.
Siellä köyhät saavat rikkauden
Ja sairaat kaikki terveyden,
Siellä on ilo yltäinen
Ja riemu alinomainen.
35.
Waan ensin täällä tarvitaan
Valmistus aivan ahkera.
Ei katumaton tule sääl
Eikä uskoton saa siaa siel.
36.
Ne kuin tääl elää murheeton
Ja synnis aina surutöin,
Teliilan helmas nukkuvat,
Akaapin kanssa hukkuvat.
37.
Nyt kiitos olkoon isälle
Ja kunnia suuri pojalle,
Pyhän hengen kuin pyhiltä
Jos löytyy siaa sielussa.
38.
Nöyrimmän sanon kiitoksen
Kaikillen niille yhteisen,
Jotka minun ovat korjanneet
Ja tänne asti saattaneet.
39.
Suuri on ollut vaivanne,
Suurempi olkoon palkkanne,
Jota ei maassa makseta,
Vaan taivaassa on tarjona.
40.
Siunattu rakas äitini,
Kuin murhehtit mun tähteni.
Muuttukoon murhe iloksi,
Kyynälet iloviinaksi.
41.
Se hauta olkoon siunattu,
Johon on isä laskettu.
Levätköön siellä rauhassa
Tuomiopäivän toivossa.
42.
Lyhyt on tämä kirjoitus,
Yksinkertainen yritys,
Vaan kukas tarkoin tietänee
Ja toisen tuumat tutkinee.


Lähde: Lyytinen, Pentti ja Anna Reetta Korhonen 1961: Pentti Lyytisen ja Anna Reetta Korhosen runoja. Toimittanut Vihtori Laurila. Peuran museosäätiö, Rautalampi.